Avajaiset 6.6.2016

Nöyrästi ja kiitollisena ilmoitan:
Sylin avajaiset pidetään kansainvälisenä kotisynnytyspäivänä 6.6.2016.
Mikäli haluat tulla paikalle juhlimaan ja tutustumaan Syliin laita viestiä:
doulapiia@yahoo.fi

Syli on ollut tähänastisen elämäni ehdottomasti rankin projekti! Ja ajallisesti pisin. Sylin rakentaminen on ollut todellinen kärsivällisyys- ja nöyryysharjoitus!! Siksi kirjoitin tämän postin alussa sanat nöyrästi ja kiitollisena.

Sylin idea lähti itämään 2012 keväällä oivalluksesta: "jos kotona synnyttäminen on sallittua Suomessa niin toisen kotona synnyttäminen on myös sallittua". Mietimme Aktiivinen Synnytys ry:n naisten piirissä tuolloin kuumeisesti miten saisimme Suomeen vaihtoehtoisen paikan synnyttää. Aavistelimme, että julkisella puolella vaihtoehtoisen synnytyspaikan perustaminen näin kotisynnytyskielteiseen maahan olisi erittäin vaikeaa. Siksi päädyimme siihen, että Suomen ensimmäisen birth centerin täytyy olla yksityisin varoin perustettu.

Olen tehnyt doulan työtä Suomessa nyt seitsemän vuotta. Jokainen doula-asiakkaani on synnyttänyt sairaalassa. Olen siis omin silmin moneen kymmeneen kertaan nähnyt sairaalan hyvät sekä huonot puolet synnyttäjän kannalta katsottuna. Minusta sairaala ei ole optimaalinen ympäristö normaalin synnytyksen fysiologian kannalta katsottuna. Eikä varsinkaan naisen henkisen kehityksen kannalta katsottuna. Siksi haluan naisille vaihtoehdon!

Jos suomalaisista raskaana olevista naisista noin 80-90 % laskutavasta riippuen on luokiteltavissa 'normaalin raskauden ja synnytyksen' viitekehykseen niin miksi kaikkien naisten on mentävä synnyttämään sairaalaan? Toisin sanoen, vain noin 10-20% naisista kuuluvat riskisynnyttäjien ryhmään ja todella tarvitsevat sairaalaa synnytyksen aikana. Kaikki muut ovat täysin kykeneviä synnyttämään jossain muualla kuin sairaalassa.

Niin niin, mutta entäs se kivunlievitys, kysyy nyt valistunut lukija!!! Synnytyskivusta on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Tässä yhteydessä totean vain, että kipu on suhteellinen käsite. Jokainen nainen, joka on päässyt nauttimaan monesta orgasmista peräkkäin ja monenlaisista orgasmeista, tietää, että kivun ja nautinnon raja voi olla häilyvä. Kipua on myös monenlaista: on se kipu kun joku terävä esine viiltää haavan kehoon, on päänsärkykipu, on kuukautiskipu, on alaselän jomotus, on se kipu jota koet alapäässä kun olet kunnolla rakastellut pidemmän tauon jälkeen... ja sitten on se synnytyskipu, joka on useinmiten enemmän henkistä kuin fyysistä...

Minusta naisille pitäisi siis opettaa synnytysfysiologiaa ja synnytyskivun anatomiaa ja voimauttaa heidät selviytymään synnytyksestä itse. Olipa synnytyspaikka mikä tahansa.

Sylissä ei ole tarjolla lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta kokonainen arsenaali luonnollisia kivunlievityksiä on tarjolla! Monet hoitavat päänsärkyään sillä, että juovat lasin vettä ja syövät unohtuneen lounaansa, tai ottavat päiväunet. Samalla tavalla synnytyskipua voi hoitaa monella eri metodilla. Ja jos niikseen tulee, myös lääkkeillä! Lääkkeitä varten täytyy sitten siirtyä Sylistä sairaalaan, koska silloin ehkä tarvitaan myös lääkkeitä kivunlievityslääkeistä johtuvien mahdollisten sivuvaikutuksien hoidossa.

Suurin kysymys lienee se, ovatko naiset valmiita ottamaan vastuun omasta synnytyksestään vai onko helpompi "antaa vastuu" esim. sairaalalle? Samalla tavalla voisi kysyä ovatko ihmiset yleensä valmiita ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään vai onko helpompi sälyttää vastuu lääkärille/ hoitajalle? Kumpikin kysymys on minusta hassu, sillä kukapa muukaan sinun elämääsi eläisi kuin sinä ihan itse?

No jopas. Tulipas tästä nyt pitkä avajaispuhe :) Piti vain sanomani, että kaikki omilla jaloillaan seisovat naiset - tervetuloa synnyttämään Syliin <3

Hitaasti hyvä tulee...

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut vuosi ja muutama kuukausi! Vuodessa on sattunut seuraavaa:
- miehellä kuusi keuhkokuumetta viime talvena ja näiden jälkeen diagnoosi cvid (common variable immunodeficiency) johon onneksi on erittäin tehokas lääkitys olemassa
- minulla kolmas raskaus ja synnytys
- Sylissä syntyi siis kolmas vauva, tällä kertaa tyttö, viime vuoden heinäkuussa

Sylin remontissa on siis ymmärrettävästi ollut vähän viiveitä - mutta nyt näyttää taas paremmalta!
Sylin kylppäriremppa on melkein valmis - enää pientä viilausta kuten verhoa, listoja, hyllyä, koristemaalausta tehtävänä. Tosin päätimme vielä rempata alakerran käytävään pienen minikeittiön niin että hetki tässä nyt vielä menee... Sylin www-sivut ovat ihan kohta myös valmiit...

Odotellessa voitte ihailla tunnelmakuvia Sylin kolmannesta synnytyksestä:

Huoh! Remontti edelleen kesken...

Voi että minulta alkaa mennä hermot tuon miehen kanssa!!! Miten kummassa saisin houkuteltua sen tekemään tuon alakerran remontin loppuun??? En voi mainostaa Syliä ollenkaan kunnolla ennen kuin Sylissä on kunnollinen wc!!! Tässä tilannekatsaus remontista:

BTW, tänään on Sylissä syntyneen vauvani 1-v syntymäpäivä <3 <3 <3

Sylin ensimmäinen virallinen asiakas

Maaliskuussa syntyi Sylissä toinen pieni poika.

 

Tässä tarina äidin kertomana:

"Oli ihan tavallinen perjantaipäivä, helmikuun viimeinen päivä. Synnytyksen LA oli mennyt keskiviikkona. Päätimme lähteä siskoni ja ystäväni kanssa lenkille tutustuttamaan siskoni ja ystäväni koiria yhteen. Lenkillä sanoin kerran että hiukan supistelee, mutta en elätellyt enää liikaa toiveita synnytyksen käynnistymisestä, koska koko raskausviikko 39 oli ollut supisteluja ja olin lähes joka päivä ollut lähdössä synnyttämään. Tuo viikko oli stressaava. Toivoin kovasti synnytyksen käynnistymistä, mutta esikoisen hoidon kannalta olisi ollut huono jos synnytys olisi käynnistynyt tuolloin, äitini oli sairaalassa ja siskoni lomalla pohjoisessa.

Ajaessa kotiin lenkiltä, tunsin vähän erilaisia supistuksia.

Kotiin päästessäni kävin lepäämään ja kuulostelin että vieläkö supistukset jatkuu. Kyllä ne jatkui. Laittelin viestiä Piialle Synnytys Syliin, kotilollemme sekä äidilleni ja siskolleni jotka olivat lupautuneet esikoista hoitamaan. Äitini ja siskoni halusivat tulla heti meille, vaikka vaan teelle.

Yllättäen huomasin että supistuksia tuleekin koko ajan 4 minuutin välein. Mies laittoi esikoisen nukkumaan ja minä kävin vielä ponit viemässä sisälle ja nautiskelin olostani ja supistuksistani.
Kun supistuksia oli tullut tasaisesti kolmisen tuntia, päätimme (äitini painostuksesta) että lähdetään pikkuhiljaa ajelemaan kohti Vantaata ja SynnytysSyliä. Teen join vielä rauhassa loppuun ja hyvillä mielin lähdimme matkaan.
Pelkäsin että supistukset hiipuisivat autossa, mutta onneksi eivät. Sain tosi hyvin rentouduttua autossakin supistusten ajan, vaikka asento ei ihanteellisin ollutkaan. Ja koska kotisynnytyksessä ei voi ajatella että olen kotona niin kauan kuin kestän, niin ajatelin että parempi siirtyä hyvissä ajoin Syliin, jotta voimme vaikka saunoa rauhassa siellä jos sikseen tulee.

Sanoin miehelle että voidaan hyvin pysähtyä huoltoasemalle ostamaan hänelle jotain naposteltavaa Syliin. Mies ei tainnut tässä vaiheessa uskoa lainkaan että synnytys olisi käynnissä ;-)

Päästyämme Syliin, supistusten väli piteni, mutta lähes samantien supistukset myös koveni. Kotilo saapui melkein samalla ovenavauksella kanssamme. Nyt olin valmis synnyttämään. Koko ihana tiimini kasassa, rento ja turvallinen olo itsellä ja kova halu saada pieni käärö kainaloon.

Otin supistuksia vastaan etukenossa seisonta-asennossa, jota varten Piia toi liinan jossa roikkua. Muistan että supistukset oli jo kovia ja että Piian kädet selässäni supistusten aikana tuntui ihanilta. En tosin muistanut tätä sanoa Piialle, mutta hän tuntui lukevan minua loistavasti. Piia sanoi että kerro sitten kun haluat ammeeseen, mutta enhän minä kuplassani osannut tuota kertoa, jolloin Piia taas luki minua ja sanoi että "taidan laittaa veden valumaan". Olin niin rento ja onnellinen, että en ymmärtänyt ollenkaan vauvan syntymän olevan jo aivan lähellä. 

Autoin Piiaa laittamaan suojamuovin ammeeseen ja pian jo olin ammeessa, jolloin supistukset muuttui taas kovemmiksi. Tässä vaiheessa kävi kyllä taas mielessä että "Ei hitsi mihin sitä on ryhtynyt!" Nojailin ammeen reunaan ja puristelin miehen käsivartta, ja taisin ammettakin pureskella näiden supistusten aikana. Taustalta muistan vain kerran kuulleeni kotilon sanovan että "hyvin sait äänen laskettua matalaksi".

Esikoisen syntymässä en muista tunteneeni varsinaisesti vauvan syntymää. Nyt olin todella tietoinen missä kohtaa vauva oli tulossa. Tunsin selväsi miten vauvan pää lähti tulemaan ja sen kun vauvan pää oli syntynyt. Uskalsin hyvin ponnistaa supistusten mukana, vesi teki tehtävänsä ja kaikki tuntui lempeältä. Ponnistusvaihe tuntui itsestä todella lyhyeltä, ja hihkaisin että "Meillä on vauva!" jo ennen kun olin saanut muiden ihmetykseksi nostettua vauvan vedestä. 

Olimme lumoutuneita tuosta pienestä ihmislapsesta, ja siitä miten tämä pieni maailmaan saapui. 

Istukan syntyminen vaati hiukan aikaa ja apukeinoja. Ehdin jo säikähtää että pitääkö meidän sittenkin lähteä sairaalaan. Mutta oikeilla homeopaattisilla, lempeällä vatsanhieronnalla ja ihanan kätilön avustuksella, istukka tuli kuitenkin kokonaisena ja pienellä verenvuodolla ulos kohdusta.

Synnytys oli TÄYDELLINEN! Niin rento, luottavainen, ihana ja juuri sopivalla vauhdilla etenevä. Synnytys Syli oli meille paras paikka ottaa vastaan uusi elämä. Saimme kodinomaisen synnytyksen, turvallisen tuntuisessa ja kunnioittavassa paikassa. Meidän ei tarvinnut puolustella mielipiteitämme ja pitää kynsin ja hampain kiinni oikeuksistamme ja koskemattomuudestamme. Pääsimme valmiiksi järjestettyyn tilaan ammeineen ja sängynsuojineen. Sain ihanaa ja toivomaani ruokaa silloin kun sitä halusin, mutta saimme tutustua vauvaan omassa rauhassa ja ottaa vastaan vieraita. Kotilo kävi seuraavana päivänä tarkistamassa vielä että kaikki oli hyvin, ja saman päivän iltana lähdimme esikoisen ja miehen kyydillä kotia kohti. Ilman ikävää esikoisesta, olisin viihtynyt Piian aterioiden äärellä pidempääkin vauvanhuuruisesta maailmasta nauttien.

Kiitos todella paljon Piia Synnytys Sylin toiminnan käynnistämisestä ja mahdollisuudesta päästä synnyttämään teille. 

Kiitos ihana kotilomme tuesta ennen ja jälkeen synnytyksen, sekä itse synnytyksessä.

Kiitos kaikki lähiomaiseni luottamuksesta ja tuesta jonka olen teiltä saanut."

Keväisin terveisin kahden, valloittavan pienen pojan äiti

SynnytysSyli on täällä!

Hohhoijaa! Minusta ei näköjään ole säännölliseksi blogikirjoittajaksi. Paitsi jos puolivuosittainen kirjoittaminen lasketaan säännöllisyydeksi  :)
No, joka tapauksessa voin nyt ilmoittaa ilouutisen: SynnytysSyli on vihdoin täällä!
Noin vuoden etsimisen jälkeen löysimme elokuussa talon, joka täytti suurimman osan "vaatimuksistamme". Monien myynti- ja ostovaiheiden jälkeen pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme lokakuun 15 päivä. Uusi kotimme tuntui heti niin kodilta, että masuvauvamme päätti tulla maailmaan muuttoa seuraavana päivänä. SynnytysSyli sai siis ensimmäisen asiakkansa ennenkuin synnytysallasta oli edes ehditty pystyttää.

Viimeiset kolme kuukautta olemme viettäneet vauva-arkea, ihastelleet uutta kotiamme ja suunnitelleet mistä aloittaisimme remonttipuuhat. SynnytysSyli, eli kotimme alakerta, tarvitsee vessan. Kun olemme saaneet sen tehtyä, voimme alkaa vuokrata alakertaa perheille jotka haluavat synnyttää kotona, mutta eivät omassa kotonaan.

Sylin palvelupakettiin kuuluvat tarpeen mukaan myös doula- ja kätilöpalvelut.

Tässä yksi kuva SynnytysSylin ensimmäisestä Onnen Hetkestä:

Avustamaton synnytys jakaa mielipiteitä

Olen viimeaikoina keskustellut ystävien ja asiakkaiden kanssa avustamattomasta kotisynnytyksestä. Termillä tarkoitetaan siis sitä, että nainen/ pariskunta/ perhe synnyttää lapsensa kotona tai muualla (esim luonnon keskellä) avustamattomasti, ilman kätilöä tms synnytystukea.

Minua kiehtoo ajatuksessa erityisesti se, miten nainen löytää sisältään voiman, halun ja tiedon synnyttää lapsensa itse, ilman auttavia käsiä. Missä menee raja ´hullunrohkeuden´ ja sisäisen varmuuden välillä? Monesta ihmisestä avustamaton synnytys kuullostaa nimenomaan hullunrohkealta ja vastuuttomalta toiminnalta. Kuitenkin naiset, jotka tällaisen synnytystavan valitsevat vaikuttavat kaikkea muuta kuin hullunrohkeilta! Heistä huokuu sisäinen varmuus ja toisenlainen tietoisuus omasta kehosta, mielestä ja koko olemuksesta.

Jos kiinnostuit aiheesta, tässä muutama linkki:
Kindle: Shanley Laura, Unassisted Childbirth
Youtube: Birth in Nature: Natural Birth
www.unassistedchildbirth.com

 

HYVÄÄ KOTISYNNYTYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

 

Minä ja masu, Kotkan mökillä.

Alkuraskauden väsymys

Tänään on tasan kuusi kuukautta tämän masuvauvan laskettuun aikaan. Ja tasan seitsemän vuotta mun esikoisen laskettuun aikaan. Sekä mun esikoisen isän äidin syntymäpäivä. Numerologia on kiehtovaa!

Alkuraskauden väsymys ja kuvotus on ollut ihanan fyysistä! Mahtava fiilis seurata päivä päivältä, viikko viikolta sitä miten oma keho muuttuu! Esikoisen aikaan raskausajan fiilikset eivät todellakaan olleet kovin positiiviset. Kehon muutokset tuntuivat ahdistavilta ja olo oli kömpelö ja äärimmäisen hidas. Olo on toki nytkin jo hidas ja kömpelö, mutta suhtautumistapani on näköjään muuttunut täysin ja kokonaan. Nyt tästä hidastumisesta ja väsymyksestä osaa nauttia ja siihen suhtautuu mielenkiintoisen odottavasti: mitä ihanaa/ yllättävää huominen tuokaan tullessaan!

Synnytyssyli antaa myös odotuttaa itseään! Käymme katsomassa myynnissä olevia taloja, mutta sopivaa vaan ei ole vielä tullut vastaan. Odottavan aika on välillä kyllä pitkää...

Tässä odottaessa olen pohtinut, että korkkaan Synnytyssylin synnyttämällä siellä itse :) Tuleepa samalla testattua paikan toimivuus ihan käytännössä! Olen siis näköjään varma, että Synnytyssyli löytyy ennenkuin minun on aika synnyttää tämä masuvauva :)

Btw, Oulunkylässä Helsingissä olisi myynnissä 3h+avok+iso kylpyhuone ja vaatehuone, 64m2. Laita viestiä jos kiinnostuit :)